Huomenna teen parannuksen tämän joululoman istuskelun jälkeen. Olen ihan oikeasti istunut paria päivää lukuunottamatta koneella koko ajan, kuunnellut musiikkia ja syönyt niin paljon kaikkea epäterveellistä, että alkaa oikeasti jotenkin puutua makuaistia myöten kaikki. Jonka lisäksi olen toki valvonut lähes viiteen ja nukkunut lähes kellon ympäri. Kun tänä aamuna kauhistuin luullessani hetken, että minulla alkaisi kolmas päivä koulu niin kai minä sitten säikähdin miettimään, että mihin olen tämän loman nyt oikein tuhlannut.
Minusta voisi olla ihan kivaa valvoa yöt ja nukkua päivät, koska olen paljon pirteämpi iltapäivällä ja illalla. Yöllä taas olo on muuten vain jotenkin nerokkaan inspiroitunut vähän kaikkeen. Muun muassa kirjoittamiseen, piirtämiseen, musiikin kuuntelun, mukamas syvällisempään ajatteluun.... sekä Pasilan katsomiseen, tumblrissa pyörimiseen ja vähäjärkiseen kikatteluun omille jutuilleni 8D
Mutta se ikävä kyllä menee niin, että tässä nykykulttuurissamme asiat keskittyvät paljolti päivälle. Jossain vaiheessa kanssaeläjiä alkaa vituttaa, kun yksi vetää sikeitä iltapäivään asti. Esimerkiksi äitiä. Ja jos en näe IRL-ystäviäni tai käy koskaan ikinä milloinkaan enää ulkona siksi, että nukun viiteen asti niin ehkä alkaa kyrpiä itseänikin. Meneehän ne päivät kieltämättä vähän hukkaan siinä nukkuessa, jos illalla halutessaan tehdä jotain ei ole ketään jolla kiinnostaisi tehdä kaverina.
Puhuin ensimmäisessä postauksessa kovasti niistä ystävistä, mutta enhän minä ole nähnyt niitäkään lopulta kuin yhden ainoan kerran tällä lomalla. Ei se tietenkään sitä yhden kerran arvoa vähennä, päinvastoin. Mutta onhan se nyt silti vähän paskamaista paitsi itselleni, myös muille kun olen viikot asunut asuntolassa ja viikonloput olin ainakin aiemmin paljolti hellun kanssa ne pari päivää, mitä kotirintamalla olin. Nyt on aika korjata sekin joten:
Kello soi huomenna yhdeltä. Soitan Leenalle, tiedustelen sopiiko jos tulen käymään. Sitten menen suihkuun, katson jos omaksi ilokseni saisin hiuksetkin laitettua pitkästä aikaa kun suoristusraudan asuntolasta kerta mukaan otin ja vaikka kävelen perille. Aamupalaksi voisi vaihteeksi oikeasti syödäkin jotain järkevää eikä vain keittää kahvia ja napata pari suklaakonvehtia naamariin. Kaikki kunnia joulun mässäilylle, mutta minä nyt syytän tästä nuutuneesta olostani ennen kaikkea tätä sipsin ja suklaan määrää.
Tietty on vielä se vaihtoehto, että Leenalle ei sovikaan. Silloin en kyllä tiedä mille minä ryhtyisin ja siitä sitten varmaan seuraa se, että olen taas koko päivän koneella ja valvon viiteen~ 8'D
(God dammit Leena, help me please.)
Noniin ja nyt siis korvaan sen sipsin syömisen niillä hedelmäkupissa odottaneilla omenoilla enkä suinkaan missään kausittaisessa terveysinnossani, vaan koska kehoani taitaa ällöttää minun puolestani tämä suolan ja huonojen ruokailutapojen rytmi. Kahvinkin voisi alkaa vaihtaa taas teehen, niin ei hirveät kofeiinin puutostilat iske sitten koulujen alettua jos en vaikka pääsekään ihan joka päivä kotiin sieltä. Ja muutenkin, kahvihan kellastuttaa hampaat ja haisee monien ei-kahvia-juovien mielestä helvetin pahalle.
Pepsi maxista en lupaa luopua, olen taas rakastunut siihen ja sitä on kaapissa vielä kolme litraa sikäli kun tiedän.
Huomenna voisi sitten illemmalla lakata kynnet edes jollakin, niin ei tulisi syötyä niitä taas huomaamattaan. Ja aij perkele kun taas muistin liian myöhään mitä piti pyytää lahjaksi: sitä kuivattavaa lakkaa vai mitä myrkkyä se nyt olikaan. Ehkä ostan senkin sitten koulujen alettua Torniosta, kun alan saamaan opintotukea.
Nukkuminen ei ole heteroiden hommaa, sanoi isäni kerran. Menenpä siis nukkumaan, taas hienosti puoli neljältä vaikka katsoin jo vartin yli yksi sänkyä sillä silmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti