Vieläkö on villihevosia?

Ja sinne meni loput hiihtolomaa aivan eri merkeissä, kuin olin luullut. Kuvia en ottanut ainuttakaan, heh.

Emme nimittäin menneetkään sukuloimaan syystä että serkullani oli käynnissä ankara YO-kirjoituksiin lukeminen käynnissä, eikä oikein sopinut mennä häiritsemään ihan niin pitkäksi ajaksi mitä olisimme viipyneet. Niinpä sitten ajelimme Tervolaan ja suunnittelimme remonttia monipuolisempaa ohjelmaa loman ajaksi.

Siitä heti seuraavalle päivälle oli suunnitelmana mennä käymään Kemissä uimahallissa. En alun alkaenkaan innostunut ajatuksesta, koska jo silloin itsekseni käydessäni olin havainnut että ei siitä enää mitään riemua revi siinä missä lapsena ja urheilustakin se käy vain, jos on valittava sen ja lenkkeilyn/kuntosalilla hääräämisen väliltä.
Loppujen lopuksi taisin pelastaa myös isäni, kun ehdotin että mennään katsomaan elokuva mieluummin. Idea jalostui ja tultiin siihen lopputulokseen, että koska suomalainen "lännenelokuva" tuskin kiinnostaa pikkusiskoa ja sen kaveria sen enempää, kuin meitä uimahallissa lilluminen, niin menkööt ne uimaan ja me käydään leffassa.



Ja suomalainen "lännenelokuva" oli siis Härmä.
Härmän häjyt, perintöriitaa, naisesta tappelua, armotonta puukotusta.







Itse pidin tätä aika viihdyttävänä juttuna varmaan jo siksikin, etten minä ole aiemmin tämän tyyppisiä leffoja tietääkseni nähnytkään. Juoni nyt ei kamalan mielikuvituksellinen sinällään ole, mutta mielestäni aivan hyvin toteutettu. Visuaalisesti kyllä miellytti silmää ja vaikka hahmot olivat aika perinteisiä "hyvä, paha, hyvän kaveri, pahan kaveri"-skaalaa, oli ainakin päähenkilöissä nähtävissä myös jotain vähemmän mustavalkoistakin.
Hahmot, näyttelijöiden suoritukset ja visuaalinen näyttävyys ne taisi nyt sitten kuitenkin olla se paras anti tässä. Juoni oli, draaman kaari osoittautui perinteiseksi ja yllätyksiä nyt ei ihmeemmin seurannut. Että sellaista.

Perushyvä leffa siis. Onnistui pitämään mielenkiintoni yllä arvattavuudestaan huolimatta koko ajan, mutta tuskin tätä on tarpeen toista kertaa katsoa.
Niinpä sitten jätän sen tarkemman pälpätyksen tällä kertaa, kun ei tämä naurattanut, itkettänyt, mietityttänyt tai ärsyttänyt sen suuremmin.

Elokuvan lisäksi tuli käytyä ennen leffaa ja uintia pitsalla. Enpä olisi aavistanut, että noinkin laadukkaan ja siistin näköinen pitseria on olemassa jossain päin Kemiä tarjoten silti sellaiset epäteolliset, hyvät roiskeläpät. Nyt sitten taas onkin pitsakiintiö taas vähäksi aikaa täynnä tällä yhdellä.

Ja seuraavana päivänä laskettelemaan Aavasaksalle. Kirjoituksiin lukeva serkkunikin päätettiin poimia mukaan matkan varrelta, kun hän tuota Aavasaksaa aika lähellä asuu.
Paha vain, että kun paikalle sitten päästiin, olivat hissit auki enää puolitoista tuntia ja tuuli niin kovaa, että lumisade tuntui ihan siltä kuin olisi naamaan ammuttu.

Täydellisiä ranskalaisia muuten siellä, menkää ihmeessä popsimaan~
Hampurilaisen olisin tosin voinut vaihtaa porkkanapiirakkaan, se ei ollut kovin makoisa ja tämä on tosi iso juttu minulta, koska rakastan hampurilaisia yleensä.



Sitten mentiin pariksi päiväksi toisen serkkuni ja hänen perheensä luokse kyläilemään. Kävimme kyllä kotona lauantaina, koska oli pikkuveljien 2-vuotissynttärit ja olisi meinaan jäänyt kakut syömättä muussa tapauksessa. Kauheasti siellä oli karkkia, kakkuja, sipsejä ja yhteensä yli kymmenen pientä lasta aina noin vuoden ikäisistä sellaisiin ala-asteen ekoilla luokilla oleviin. Yhteensä taisi olla parhaimmillaan/pahimmillaan yksitoista.

Siellä sukuloidessa sitten luin taas muutamat Polluxin hevoskirjat~ Niitä on ihan mukavaa lukea, kun ovat sellaisia jouhevasti eteneviä ja aika kevyttä luettavaa, kun vertaa vaikka viimeksi lukemaani Helen Walshin teokseen.



Nyt on sitten lainassa viisi kappaletta Phantom-kirjasarjan kirjoja 83
Minua niin vituttaa, kun kukaan sukulaislapsista ei taida enää olla Polluxissa. Minä haluaisin lukea loputkin tästä sarjasta. Yhyhy, itken taas verta kun en saa tietää palaako Mikki Small uudestaan River Bendiin ja tapaa Popcornin ja miten HARP-projekti muuten etenee ja miten elämä lähtee sujumaan, kun Brynna muuttaa ranchille ja millainen se Dark Sunshinen varsa on ja miten Calliella menee Queenin kanssa jajaja ;---;
Enkä kyllä tiedä edes tuleeko niitä enää Polluxissakaan ._. Angst. Häätyykö minun oikeasti alistua ostamaan ja lukemaan ne englanniksi....? Niitä on vissiin 25 osaa.

No hei, jos ihmiset näette jossain suomeksi vaikkapa osan kahdeksan, niin ilmoitelkaa että tiedän niitä olevan olemassa. Sillä välin minä yritän keksiä mistä saisin ostettua nämä tähän mennessä ilmestyneet suomeksi ja sitten alkaa tilailemaan vaikka Suomalaiseen kirjakauppaan niitä englanniksi. Kyllähän se saattaisi englannin kirjoituksiin lukemistakin edistää, hmmn?



Älkääkä naurako siellä, Phantom on ihan paras sarja. Samoin Hevoshoitolan sisarukset oli tosi hyvä~

Pommeja, punkia ja Disney-leffoja

Noniin, olen taas kameraa vähän tyhjennellyt kuvista ja niitähän on alkanut nyt sitten kertyä ihan mukavasti, kun tajusin että sitä voi oikeasti roudata mukana ihan suhteellisen helposti ja räpsiä kuvia silloin, kun siltä tuntuu. Mukaan osuu yleensä aina vähintäänkin pari aivan mukiinmenevää otosta vaikka suurin osa sontaa onkin.

Ja nyt sitten lätkäisen ne kaikki tänne, että olisi varmasti mahdollisimman puuduttavaa selailua. Tai on ainakin niille, jotka on enemmän sen sanallisen ilmaisun puolella. Minä itse tykkään katsella kuvia tekstin ohella.

Mutta onneksi tykkään kollaaseista~



Tässä eräs maanantai - jonka päivämäärää en jostain syystä enää muista - menimmekin sitten jaksomme tähän astisesta kulusta poiketen suuresti rakastamalleni musiikkitalolle. Tämän jakson rakenne menee suunnilleen niin, että neljä viikkoa olemme Tipin opissa hääräämässä kaiken maailman studioäänitysten parissa ja loput neljä viikkoa sitten taas Pinkin seurana musiikkitalolla valojen ja muun estraditekniikan kanssa. Siksi tämä hyppäys musiikkitalolle tulikin vähän yllätyksenä, mutta kävi aivan loogikseksi syyn kuullessamme:
paikalle oli saapunut mm. Sirkus Finlandialle töitä tehnyt ja tekevä... olikohan se nimike sitten joku sirkusteknikko vai räjähdeteknikko vai peräti íhan perus pyroteknikko? No kuitenkin, hän järjestää ne kaikki sirkuksessa tapahtuvat pamaukset minkä seurauksena hopeahileitä lentelee pitkin telttaa ja tykit sylkevät kipinöitä ja tulta. Mikään muu päivä tälle kiireiselle miehelle ei oikein sopinut, niin me sitten kävimme silloin katsomassa ja kuulemassa hänen pienen selontekonsa.



Tuo keskimmäinen on muuten räjähdys, eikä se näyttänyt yhtään tuolta. Kuva heilahti kun säikähdin ja yleensäkin esimerkiksi tulen ja valon kuvaaminen on sangen mahdotonta jollain pikku pokkarilla. Mutta aika kivasti taidehomoiltu niin laitetaan tämäkin nyt sitten~
Muutoinkin nuo musiikkitalon kuvat ovat vähän kamalia muutenkin. Siellä oli pimeää ja paras asetus niin pimeään oli kuvat aika hirvittävän värisiksi tekevä asetus.

Sittenhän tässä on ollut jotain hämärää häsläystä asuntolassa, koulussa ja kotona. Subwaylla on käyty ja sitten tein sen shoppailureissun silloin, uimassakin kävin mutten todellakaan alkanut siellä mitään kuvaamaan ja... näin edelleen. Oikeastaanhan tämä on vanhentunutta tietoa enkä ala siitä enempää selittelemään.

Ja uudet hiukset leikkautin vastikään. Välillä kyllä vieläkin melkein itkettää, kun minun McGyver takatukkani on nyt poissa ja nämä ovat kuvissa aika helvetin kamalat, kuten tuosta näkee mutta voi taivas, kun kerrostetut lyhyet hiukset on helppo laittaa~ Se on iso plussa.
Tuo missä kamerahuoraan itsekseni asuntolassa on tosiaan yritys kuvata näitä hiuksia. Ja sitten taas toisessa minua esittävässä, Katrin näppäämässä otoksessa näkyvät entiset hiukseni sekä hattu, jonka ostin myös siltä Gina Tricot reissulta.



Molemmat aukevat isommiksi klikkaamalla, luulisin. Ja helvetin mauttomia näistä nyt tuli, hävettää aivan mutta sanottakoon että vähän kiireessä näitä väkersin kun halusin saada ne työpöydältäni. Koneellani olevia kuvia minä aika harvoin katselen, täällä on parempi.
Tosin koneelle voisi sitten säilöä niitä laadultaan näitäkin huonompia otoksia, joilla on sitä tunne-arvoa sitten monesti enemmän... Hmmn.

Ja hei, minun piti selittää siitä millaisia vaatteita sain lopulta ostettua sieltä Gina Tricosta. Kohta niistä kertominen alkaa olla todella tyhmän tuntuista, kun varsinkin ne hyvin yleispätevät mustat farkut ovat olleen kovassa käytössä niin minä voisin nyt luopua siitä omien kuvien ottamisesta ja lämäisen tällaisen.



Plus korvakorut, joista en löytänyt kuvaa ja joiden kotona kuvaamisesta tulisi kyllä yhtä helvettiä... Kivat ovat! Vielä kun olisi ollut pälliä ostaa ne hillittömän isot pöllökorvikset.
Plus hattu, joka näkyy ylempänä miten kuten. Se oli niin halpa ja kivan värinen, oli pakko ostaa vaikkei ihan vastannutkaan sitä mitä olin hakemassa.

Musta paita on ihan täydellistä tavaraa kesää varten. Vaikuttaisi olevan sellaista materiaalia, että kestää vähän kuumemmassakin säässä häärätä tuo päällä paahtumatta järjiltään. Voin kyllä olla väärässäkin, koska olen ennenkin ollut näissä asioissa väärässä mutta toivotaan.

Tuo Sex Pistols-paita olisi voinut jäädä ostamatta, jos olisin löytänyt ne helvetillisen ihanat shortsit, mutta jotenkin oli käynyt niin että niitä on toistaiseksi vain tosiaan nettikaupassa. Minä en edelleenkään ala. Mutta toisaalta rakastan tuota paitaakin. Katri taisi tiedustella minulta siinä jotain ostoksia harkitessaan, että onko ehdotuksia ja osoitin sitten tuota paitaa.
Kaksi minuuttia myöhemmin tajusin että "ei saatana, miksi noin tein?" kun itse jo sillä hetkellä tunsin valtaisaa vetoa kyseistä rättiä kohtaan enkä tasan varmaan osta tismalleen samanlaista paitaa kuin joku kaverini 8'D

Onneksi se ei sitten iskenytkään Katria niin totaalisesti ja sain tilaisuuden mennä ja ostaa mokoman >'D

Muuten... Mielestäni bändipaitoja on typerää tukkia päälleen, jos kuuntelee kys. bändiltä vain kahta hittibiisiä kerran vuodessa tai vielä pahempi jos ei kuuntele ollenkaan.

Eli ennen kuin kukaan ostaa sieltä Gina Tricosta esimerkiksi sitä KISSin nimeä kantavaa paitaa, Sex Pistolsin paitaa tai Lady Gagan paitaa niin kannattaa oikeasti tutustua kyseisiin bändeihin taikka artisteihin muutenkin, kuin hittibiisien osalta.
Bändipaita on nimittäin bändipaita, eivätkä ne hittibiisit anna mielestäni koskaan niin laajaa kuvaa kyseisestä yhtyeestä. En itse esimerkiksi väitä kuuntelevani Lady Gagaa, kun minuun on uponnut siltä vain ne hitit tähän mennessä.
Tämä voi olla outo teoria, mutta se joka on samaa mieltä, ymmärtää kyllä mistä minä puhun. Tai sitten ei.

Pakollinen huomio nyt, kun noita kyseisten musiikin tekijöiden naamakertoimia tai muita tunnistettavia asioita on ketjuliikkeessä suhteellisen helposti kaikkien saatavilla.

Nyt tutustukaatten Sex Pistolsiin~
Aloittakaa vaikka ensin niistä hittibiiseistä, jos ette ole koskaan kuulleet koska ne ovat varmaankin sellaisia yleissivistykseen kuuluvia asioita. Jos taas tiedätte tyyliin Anarcy in the UK ja God Save The Queenin jo, niin lähtekää tästä liikkeelle. Sitä ennen ei kannata bändipaitaa ostaa tai minä muljauttelen silmiäni (koska olen tuomitseva ja nipottava paskanokka, siksi~<3)



Hheei, minähän muuten tajusin tässä, että en ole ymmärtänyt linkittää Katrin blogia ollenkaan. Voi minua ihmishirviötä.
Nnoh, tässä TÄMÄN takana se on.

Noniin ja kaiken tämän jälkeen sitten siirrytään sellaiseen suuresti rakastamaani asiaan, kuin hiihtoloma. Se alkoi meillä jo torstaina, kun Tipi oli ihan selvästi kyllästynyt meihin ja päätti että nyt näistä pennuista hankkiudutaan ajoissa eroon.
Ei vaan kai sillä oli menoa ja moni koulupäivä oli venähtänyt kouluillaksi. Kai se oli vain kohtuullista.
Ja käy minulle~

Kotonahan minä hengailin maanantaihin asti ja osa siinä randomeita kuvia sisältävässä kollaasissa onkin otettu itseasiassa jo hiihtoloman puolelta.

Ja mitäs maanantaina sitten?
Tulin Helsinkiin. Kahdeksan riemukasta tuntia junassa tietokoneella ja hei vau, minä sain jopa erästä fanfictioniani kirjoiteltua puhtaammaksi. Ehdin junassa saada toisesta päähenkilöstä viimeinkin sellaisen "tällainen tyyppi se on"-elämyksen ja kirjoittaminen sujuikin sen jälkeen aivan hyvin.
Ja mitä Helsingissä? No se Annulla vierailu, mistä olen saattanut aiemminkin mainita. Olimme tosiaan tavanneet viimeksi toissakesänä, mutta eipä siitä sen isompaa ahdistusta ainakaan minulle iskenyt. Normaalisti olen kyllä vähän paniikissa ihmisten tapaamisesta, kun kaikki suhtautuvat niin eri tavoin minulle aika tyypillisiin pitkiin hiljaisuuksiin ja jos tulee paineita keksiä väkisin sanottavaa, niin sitten se menee teennäiseksi.

Mutta kuten sanoin, hyvin meni sosiaalisia tilanteita kohtaan tuntemastani pelosta huolimatta ja kivaakin oli. Pääasiassa istuttiin siinä pöydän äärellä, juteltiin ja juotiin paljonpaljonpaljon teetä. Irtoteetä en ole aiemmin juonut enkä myöskään teetä ilman maitoa ja sokeria, mutta kyllä siihenkin tottui hyvin nopeasti. Ja sitä juotiin oikeasti paljon.



Molempina öinä kuitenkin valvottiin sinne puoli kahden ja kolmen välille ja juteltiin. Kuviakaan en jotenkin osannut edes ottaa, vaikka tykkäsin kyllä että se Annun kämppä oli mukavan kotoisa ja siellä oli paljon pieniä hauskoja juttuja, mitä olisi ollut kiva taltioida. Mutta niin, en minä osannut ottaa siellä kuvia ja tavallaan olisi myös outoa julkaista mitään toisen kämpiltä kuvattua täällä.

Ensimmäisenä iltana kävimme pitkää keskustelua elokuvista tullen mm. seuraaviin tuloksiin erilaisessa järjestyksessä: Pocahontas on kauniisti animoitu, Orlando Bloom sopii parhaiten seinäkukkaseksi heittelemään hieman merkityksettömiä vuorosanoja ja näyttämään hyvältä, elokuvat raiskaavat alkuperäiset kirjaversionsa yleensä varsin tehokkaasti ja roolipelit tuovat mukanaan aivan omanlaisensa sosiaalisen verkoston kaikkine draamoineen, vaikka niitä ihmisiä ei koskaan edes tapaisi kasvotusten. Disney-leffoissa on myös hyvin usein traagisia tarinoita niillä sivuhahmoilla, mutta ne monesti jäävät kaiken muun varjoon.

Ja muuten: Zira, Leijonakuningas 2:sen pääpahis. Eihän se ensinnäkään ollut ihan niin toivoton tapaus, kuten Annu asian ilmaisi. Se vain oli vähän katkeroitunut ja surullinen jostain, MUTTA mistä? Scar on koko jutun keskiössä, mutta kysymys kuuluukin oliko Zira Scarin puoliso vaiko sisko/muuten vain lojaali kannattaja? Siitä olimme ilmeisesti yhtä mieltä, että ei Scarille kyllä sovi mikään elämänkumppani sillä tavalla mutta sitä ei saatu selville että mikä suhde sillä Ziraan oli ollut. Suomenkielisen VHS-kasetin takakannessa puhuttiin leskestä, mutta toisaalta se ei ole alkuperäinen juttu ja Annu väitti kivenkovaan, että siinä itse elokuvassa - nimenomaan alkuperäisessä englannin kielisessä - Zira puhuu Kovusta veljenpoikanaan. Wikipedia antoi kaksisuuntaista tietoa: suomenkielinen kertoi, että jjuu leski se on. Englannin kielinen sanoi toisessa kohdassa, että Scarin lojaalein kannattaja ja toisessa taas, että sen puoliso.



Mikä hemmetti Zira sitten on? Minun mielestäni se ei oikein voi olla Scarin sisko, koska silloinhan se olisi Simban täti ja elän siinä uskossa, että se olisi silloin tavalla tai toisella esiintynyt myös ykkösessä. Tavallaan kyllä pidän tästä ajatuksesta enemmän ja kun katsoo niin on niissä jotain samaa näköäkin, mutta... Ääh, en tiedä. Tämä pitäisi selvittää D8

Nyt olen matkalla Joensuuhun.
Siellä hyppään siinä suunnassa asuvan ja töitä tekevän isäni kyytiin ja ajamme pohjoiseen takaisin. Auton ämyreistä pauhaa arvatenkin armoton määrä Metallicaa, The Doorsia sun muuta klassikkokamaa joista isäni tykkää kovasti~
Haemme pikkusiskoni meiltä Tervolasta ja ajelemme sukulaisille kaiketikin kunnostamaan lähellä olevaa pienempää asuntoa jonkinlaiseen mökkikuntoon vaikkapa kesää ajatellen. En oikeastaan yhtään taas tiedä, kauanko siellä tulee oltua, mutta tavallaan toivon ettei koko loppuloma menisi kuitenkaan siellä...

Katsotaanpa tulisiko sielläkin kuvattua. Ei kaikki varmaan rajoitu siihen mökin remppaamiseen ja vaikka rajoittuisikin niin hyvinhän sitä tulee luistettua hommista, kun kuvaa kaikkea näennäisen yhdentekevää.