Ja nyt sitten lätkäisen ne kaikki tänne, että olisi varmasti mahdollisimman puuduttavaa selailua. Tai on ainakin niille, jotka on enemmän sen sanallisen ilmaisun puolella. Minä itse tykkään katsella kuvia tekstin ohella.
Mutta onneksi tykkään kollaaseista~
Tässä eräs maanantai - jonka päivämäärää en jostain syystä enää muista - menimmekin sitten jaksomme tähän astisesta kulusta poiketen suuresti rakastamalleni musiikkitalolle. Tämän jakson rakenne menee suunnilleen niin, että neljä viikkoa olemme Tipin opissa hääräämässä kaiken maailman studioäänitysten parissa ja loput neljä viikkoa sitten taas Pinkin seurana musiikkitalolla valojen ja muun estraditekniikan kanssa. Siksi tämä hyppäys musiikkitalolle tulikin vähän yllätyksenä, mutta kävi aivan loogikseksi syyn kuullessamme:
paikalle oli saapunut mm. Sirkus Finlandialle töitä tehnyt ja tekevä... olikohan se nimike sitten joku sirkusteknikko vai räjähdeteknikko vai peräti íhan perus pyroteknikko? No kuitenkin, hän järjestää ne kaikki sirkuksessa tapahtuvat pamaukset minkä seurauksena hopeahileitä lentelee pitkin telttaa ja tykit sylkevät kipinöitä ja tulta. Mikään muu päivä tälle kiireiselle miehelle ei oikein sopinut, niin me sitten kävimme silloin katsomassa ja kuulemassa hänen pienen selontekonsa.
Tuo keskimmäinen on muuten räjähdys, eikä se näyttänyt yhtään tuolta. Kuva heilahti kun säikähdin ja yleensäkin esimerkiksi tulen ja valon kuvaaminen on sangen mahdotonta jollain pikku pokkarilla. Mutta aika kivasti taidehomoiltu niin laitetaan tämäkin nyt sitten~
Muutoinkin nuo musiikkitalon kuvat ovat vähän kamalia muutenkin. Siellä oli pimeää ja paras asetus niin pimeään oli kuvat aika hirvittävän värisiksi tekevä asetus.
Sittenhän tässä on ollut jotain hämärää häsläystä asuntolassa, koulussa ja kotona. Subwaylla on käyty ja sitten tein sen shoppailureissun silloin, uimassakin kävin mutten todellakaan alkanut siellä mitään kuvaamaan ja... näin edelleen. Oikeastaanhan tämä on vanhentunutta tietoa enkä ala siitä enempää selittelemään.
Ja uudet hiukset leikkautin vastikään. Välillä kyllä vieläkin melkein itkettää, kun minun McGyver takatukkani on nyt poissa ja nämä ovat kuvissa aika helvetin kamalat, kuten tuosta näkee mutta voi taivas, kun kerrostetut lyhyet hiukset on helppo laittaa~ Se on iso plussa.
Tuo missä kamerahuoraan itsekseni asuntolassa on tosiaan yritys kuvata näitä hiuksia. Ja sitten taas toisessa minua esittävässä, Katrin näppäämässä otoksessa näkyvät entiset hiukseni sekä hattu, jonka ostin myös siltä Gina Tricot reissulta.
Molemmat aukevat isommiksi klikkaamalla, luulisin. Ja helvetin mauttomia näistä nyt tuli, hävettää aivan mutta sanottakoon että vähän kiireessä näitä väkersin kun halusin saada ne työpöydältäni. Koneellani olevia kuvia minä aika harvoin katselen, täällä on parempi.
Tosin koneelle voisi sitten säilöä niitä laadultaan näitäkin huonompia otoksia, joilla on sitä tunne-arvoa sitten monesti enemmän... Hmmn.
Ja hei, minun piti selittää siitä millaisia vaatteita sain lopulta ostettua sieltä Gina Tricosta. Kohta niistä kertominen alkaa olla todella tyhmän tuntuista, kun varsinkin ne hyvin yleispätevät mustat farkut ovat olleen kovassa käytössä niin minä voisin nyt luopua siitä omien kuvien ottamisesta ja lämäisen tällaisen.
Plus korvakorut, joista en löytänyt kuvaa ja joiden kotona kuvaamisesta tulisi kyllä yhtä helvettiä... Kivat ovat! Vielä kun olisi ollut pälliä ostaa ne hillittömän isot pöllökorvikset.
Plus hattu, joka näkyy ylempänä miten kuten. Se oli niin halpa ja kivan värinen, oli pakko ostaa vaikkei ihan vastannutkaan sitä mitä olin hakemassa.
Musta paita on ihan täydellistä tavaraa kesää varten. Vaikuttaisi olevan sellaista materiaalia, että kestää vähän kuumemmassakin säässä häärätä tuo päällä paahtumatta järjiltään. Voin kyllä olla väärässäkin, koska olen ennenkin ollut näissä asioissa väärässä mutta toivotaan.
Tuo Sex Pistols-paita olisi voinut jäädä ostamatta, jos olisin löytänyt ne helvetillisen ihanat shortsit, mutta jotenkin oli käynyt niin että niitä on toistaiseksi vain tosiaan nettikaupassa. Minä en edelleenkään ala. Mutta toisaalta rakastan tuota paitaakin. Katri taisi tiedustella minulta siinä jotain ostoksia harkitessaan, että onko ehdotuksia ja osoitin sitten tuota paitaa.
Kaksi minuuttia myöhemmin tajusin että "ei saatana, miksi noin tein?" kun itse jo sillä hetkellä tunsin valtaisaa vetoa kyseistä rättiä kohtaan enkä tasan varmaan osta tismalleen samanlaista paitaa kuin joku kaverini 8'D
Onneksi se ei sitten iskenytkään Katria niin totaalisesti ja sain tilaisuuden mennä ja ostaa mokoman >'D
Muuten... Mielestäni bändipaitoja on typerää tukkia päälleen, jos kuuntelee kys. bändiltä vain kahta hittibiisiä kerran vuodessa tai vielä pahempi jos ei kuuntele ollenkaan.
Eli ennen kuin kukaan ostaa sieltä Gina Tricosta esimerkiksi sitä KISSin nimeä kantavaa paitaa, Sex Pistolsin paitaa tai Lady Gagan paitaa niin kannattaa oikeasti tutustua kyseisiin bändeihin taikka artisteihin muutenkin, kuin hittibiisien osalta.
Bändipaita on nimittäin bändipaita, eivätkä ne hittibiisit anna mielestäni koskaan niin laajaa kuvaa kyseisestä yhtyeestä. En itse esimerkiksi väitä kuuntelevani Lady Gagaa, kun minuun on uponnut siltä vain ne hitit tähän mennessä.
Tämä voi olla outo teoria, mutta se joka on samaa mieltä, ymmärtää kyllä mistä minä puhun. Tai sitten ei.
Pakollinen huomio nyt, kun noita kyseisten musiikin tekijöiden naamakertoimia tai muita tunnistettavia asioita on ketjuliikkeessä suhteellisen helposti kaikkien saatavilla.
Nyt tutustukaatten Sex Pistolsiin~
Aloittakaa vaikka ensin niistä hittibiiseistä, jos ette ole koskaan kuulleet koska ne ovat varmaankin sellaisia yleissivistykseen kuuluvia asioita. Jos taas tiedätte tyyliin Anarcy in the UK ja God Save The Queenin jo, niin lähtekää tästä liikkeelle. Sitä ennen ei kannata bändipaitaa ostaa tai minä muljauttelen silmiäni (koska olen tuomitseva ja nipottava paskanokka, siksi~<3)
Hheei, minähän muuten tajusin tässä, että en ole ymmärtänyt linkittää Katrin blogia ollenkaan. Voi minua ihmishirviötä.
Nnoh, tässä TÄMÄN takana se on.
Noniin ja kaiken tämän jälkeen sitten siirrytään sellaiseen suuresti rakastamaani asiaan, kuin hiihtoloma. Se alkoi meillä jo torstaina, kun Tipi oli ihan selvästi kyllästynyt meihin ja päätti että nyt näistä pennuista hankkiudutaan ajoissa eroon.
Ei vaan kai sillä oli menoa ja moni koulupäivä oli venähtänyt kouluillaksi. Kai se oli vain kohtuullista.
Ja käy minulle~
Kotonahan minä hengailin maanantaihin asti ja osa siinä randomeita kuvia sisältävässä kollaasissa onkin otettu itseasiassa jo hiihtoloman puolelta.
Ja mitäs maanantaina sitten?
Tulin Helsinkiin. Kahdeksan riemukasta tuntia junassa tietokoneella ja hei vau, minä sain jopa erästä fanfictioniani kirjoiteltua puhtaammaksi. Ehdin junassa saada toisesta päähenkilöstä viimeinkin sellaisen "tällainen tyyppi se on"-elämyksen ja kirjoittaminen sujuikin sen jälkeen aivan hyvin.
Ja mitä Helsingissä? No se Annulla vierailu, mistä olen saattanut aiemminkin mainita. Olimme tosiaan tavanneet viimeksi toissakesänä, mutta eipä siitä sen isompaa ahdistusta ainakaan minulle iskenyt. Normaalisti olen kyllä vähän paniikissa ihmisten tapaamisesta, kun kaikki suhtautuvat niin eri tavoin minulle aika tyypillisiin pitkiin hiljaisuuksiin ja jos tulee paineita keksiä väkisin sanottavaa, niin sitten se menee teennäiseksi.
Mutta kuten sanoin, hyvin meni sosiaalisia tilanteita kohtaan tuntemastani pelosta huolimatta ja kivaakin oli. Pääasiassa istuttiin siinä pöydän äärellä, juteltiin ja juotiin paljonpaljonpaljon teetä. Irtoteetä en ole aiemmin juonut enkä myöskään teetä ilman maitoa ja sokeria, mutta kyllä siihenkin tottui hyvin nopeasti. Ja sitä juotiin oikeasti paljon.
Molempina öinä kuitenkin valvottiin sinne puoli kahden ja kolmen välille ja juteltiin. Kuviakaan en jotenkin osannut edes ottaa, vaikka tykkäsin kyllä että se Annun kämppä oli mukavan kotoisa ja siellä oli paljon pieniä hauskoja juttuja, mitä olisi ollut kiva taltioida. Mutta niin, en minä osannut ottaa siellä kuvia ja tavallaan olisi myös outoa julkaista mitään toisen kämpiltä kuvattua täällä.
Ensimmäisenä iltana kävimme pitkää keskustelua elokuvista tullen mm. seuraaviin tuloksiin erilaisessa järjestyksessä: Pocahontas on kauniisti animoitu, Orlando Bloom sopii parhaiten seinäkukkaseksi heittelemään hieman merkityksettömiä vuorosanoja ja näyttämään hyvältä, elokuvat raiskaavat alkuperäiset kirjaversionsa yleensä varsin tehokkaasti ja roolipelit tuovat mukanaan aivan omanlaisensa sosiaalisen verkoston kaikkine draamoineen, vaikka niitä ihmisiä ei koskaan edes tapaisi kasvotusten. Disney-leffoissa on myös hyvin usein traagisia tarinoita niillä sivuhahmoilla, mutta ne monesti jäävät kaiken muun varjoon.
Ja muuten: Zira, Leijonakuningas 2:sen pääpahis. Eihän se ensinnäkään ollut ihan niin toivoton tapaus, kuten Annu asian ilmaisi. Se vain oli vähän katkeroitunut ja surullinen jostain, MUTTA mistä? Scar on koko jutun keskiössä, mutta kysymys kuuluukin oliko Zira Scarin puoliso vaiko sisko/muuten vain lojaali kannattaja? Siitä olimme ilmeisesti yhtä mieltä, että ei Scarille kyllä sovi mikään elämänkumppani sillä tavalla mutta sitä ei saatu selville että mikä suhde sillä Ziraan oli ollut. Suomenkielisen VHS-kasetin takakannessa puhuttiin leskestä, mutta toisaalta se ei ole alkuperäinen juttu ja Annu väitti kivenkovaan, että siinä itse elokuvassa - nimenomaan alkuperäisessä englannin kielisessä - Zira puhuu Kovusta veljenpoikanaan. Wikipedia antoi kaksisuuntaista tietoa: suomenkielinen kertoi, että jjuu leski se on. Englannin kielinen sanoi toisessa kohdassa, että Scarin lojaalein kannattaja ja toisessa taas, että sen puoliso.
Mikä hemmetti Zira sitten on? Minun mielestäni se ei oikein voi olla Scarin sisko, koska silloinhan se olisi Simban täti ja elän siinä uskossa, että se olisi silloin tavalla tai toisella esiintynyt myös ykkösessä. Tavallaan kyllä pidän tästä ajatuksesta enemmän ja kun katsoo niin on niissä jotain samaa näköäkin, mutta... Ääh, en tiedä. Tämä pitäisi selvittää D8
Nyt olen matkalla Joensuuhun.
Siellä hyppään siinä suunnassa asuvan ja töitä tekevän isäni kyytiin ja ajamme pohjoiseen takaisin. Auton ämyreistä pauhaa arvatenkin armoton määrä Metallicaa, The Doorsia sun muuta klassikkokamaa joista isäni tykkää kovasti~
Haemme pikkusiskoni meiltä Tervolasta ja ajelemme sukulaisille kaiketikin kunnostamaan lähellä olevaa pienempää asuntoa jonkinlaiseen mökkikuntoon vaikkapa kesää ajatellen. En oikeastaan yhtään taas tiedä, kauanko siellä tulee oltua, mutta tavallaan toivon ettei koko loppuloma menisi kuitenkaan siellä...
Katsotaanpa tulisiko sielläkin kuvattua. Ei kaikki varmaan rajoitu siihen mökin remppaamiseen ja vaikka rajoittuisikin niin hyvinhän sitä tulee luistettua hommista, kun kuvaa kaikkea näennäisen yhdentekevää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti