Koomikon ongelma. Korjauksen kesto noin 2pv 1h 17min

Enpä tiedä millä perusteella aloin kirjoittamaan mtään ylipäätään, kun mitään ei ole tapahtunut eikä oikein asiaa ole. Tuli nyt vain kuitenkin sellainen fiilis, että haluttaa kirjoittaa blogiin ja mitä siinä muuta auttaa, kuin kirjoittaa blogiin.

Lukiota on nyt takana kuuden päivän edestä. Jakso on syvältä, ruotsi pistää vituttamaan kun en osaa enää sitäkään vähää mitä vielä ensimmäisenä vuonna. Eipä tullut Torniossa taitoja verestettyä vaikka se Haaparantakin oli vieressä ja nyt olen vähän ulalla. Mutta enköhän minä läpi pääse ja kenties edelleenkin englantia paremmilla numeroilla. Niin se ainakin on tähän mennessä lukioon tultua mennyt. Ja hmmn, kuntotestit olivat eilen. Eteentaivutus ja sukkulajuoksu paranivat, mutta kaikki muut menivät huonommin... Ehkä minä kuitenkin parantaisin 1500m tulostani, tänä vuonna hmm? En minä liikunnasta oikeastaan osaa kauheasti nauttia, mutta kävelyllä olen käynyt viime aikoina. Kotoakin mukava päästä välillä pois nyt, kun täällä onkin taas kokopäiväisesti ja täysi älämölö päällä suurimman osan päivästä. Ja kevät on tietenkin aina virkistävä tekijä. Kyllä, kevät. Se on kevät, vaikka lunta tulee tuutin täydeltä taas vaihteeksi. Ei vielä se aurinkoinen koiranpaska kevät ehkä kuitenkaan, mutta en minä tuota talveksikaan enää miellä siinä missä tammikuuta.
Ja nyt kun kerta on kävelyllä käynyt niin kätevähän se olisi alkaa vähän juoksemaankin. Ei se huonokaan homma ole, vaikkei 1500:een ehtisikään vaikuttamaan millään muotoa. Erään asian suhteen olisin kyllä varovainen, mutta ehdottomasti olisi ihan hyvä saada puristettua itsestä jotain liikkumismotivaatiota.





Ja niille joita kiinnostaa, niin lukio ei ole mikään taivas jonne koen aina halunneeni ja joka hakkaisi ammattikoulun mennen tullen. Mutta se on jotain minkä uskon olevan oikein minulle ja onhan tässä masokismissa omat puolensa.





Hmmn, ammattikoulussa tuli jotenkin valvottua vähän pitkään, kun tiesi että asuntolasta ehtii juuri ja juuri räjähtäneen näköisenä ja nälkäisenä paikalle, vaikka nousisikin varttia vaille. Hetken aikaa yritin korvata asiaa nyt sitten lukiossa, koska on yksinkertaisesti päästävä ennen sitä varttia vaille sängystä ylös, että ehtii ylipäätään etsiskellä laukkunsa huoneen lattialta säkkituolin, päiväpeiton, kirjavuoren (ei koulukirjojen, herrajumala) ja muun tuiki tarpeellisen seasta. Mutta nyt oli pääsiäisloma välissä.

Meillä ei oikein pääsiäistä vietetä enkä muista niin kauas, että olisiko sitä joskus sitten erikoisemmin vietetty. Itseasiassa minusta tuntui vähän absurdilta kuulla kavereilta, että joillekin on tulossa sukulaisia ja kokkaillaan yhdessä ja muuta mukavaa. Siis mitä? Olenhan minäkin munia maalaillut ja suklaata nyt on hyvä syödä, oli syy mikä tahansa. Miten ne valtaisat suklaamunavuoret muutenkaan sieltä kaupasta katoaisivat? Ja virpomassa kävin serkun kanssa pienempänä, mutta ei sitäkään enää kehtaa tehdä. Pikkulapset ovat sentään vähän toivotumpia ovelle kolkuttelijoita, kuin ovelta ovelle-myyjät tai "saanko tulla kertomaan teille Jeesuksesta?"-saarnaajat, mutta en minä enää ihan pikkulapsesta mene.
Niin että joo, pääsiäisloma oli vain ylimääräinen kiva loma. Valvoin pitkään, kirjoitin keskellä yötä ja luin. Unta palloon siinä kolmen ja viiden välillä.



Ja nyt sama meno tietenkin on jatkunut, pitihän se arvata. Tosin ihan yhtä lailla ongelmaa luulisin olevan siinä, että olen löytänyt taas jotain intohimoa romaanien kahlaamiseen. Vähän kirjasta riippuu, mutta yleensä en varsinkaan mitään juonellisesti etenevää ja henkilöhahmoiltaan miellyttävää kirjaa osaa laskea kädestäni hyvän sään tai kellonajan aikana. Ja nyt minä sitten menin lainaamaan Cornelia Funkea.



"Oletko koskaan ajatellut, mitä tapahtuisi, jos lempikirjasi henkilöt heräisivät eloon - tai jos voisit lukea itsesi kirjan maailmaan?"

Kyseessä siis fantasiatrilogia. Näitä muistan lukeneeni ensimmäisen kerran joko ala-asteen viimeisillä luokilla taikka yläasteella. Ihan varma en ole, mutta erittäin hyvää ja nimenomaan sitä mukaansa tempaavaa fantasiaa se on yhä edelleen. Miljöö on kakkoskirjasta eteenpäin aika sellainen klassinen fantasiamaailma. Linnoja, pari vähän kyseenalaisen luonteen omaavaa ruhtinasta, rohkea tyttönen päähenkilönä, pikku mystiikkaa, keijukaisia ja muuta sellaista peruskauraa, mutta ei todellakaan mitään jo ennestään moneen kertaan nähtyä. Tai sitten on, mutta minä en asiasta tiedä.
Nyt en tosiaankaan ole mitenkään sopivassa moodissa kertoilemaan mielipiteitäni sitten tämän enempää. Sanonpa vain, että vähän epäilytti lueskella eräs päivä Mustesydäntä ääneen Villelle tuolla olohuoneessa. Mitä jos Tomusormi-parka joutuisikin taas tänne? En minä kyllä ole mitenkään hyvä lukemaan ääneen tai edea artikuloimaan selkeästi, mitkä nyt ainakin ovat vähimmäisvaatimuksena sille, että mitään voi lukea kirjasta henkiin, mutta jos kuitenkin.

Noniin nojoo, mutta erästä toista kirjaa lukiessa meni maanantain ja tiistain välinen yö, ja Funken pariin palailin sitten viimeyönä. Tiistaina olin kyllä sitä mieltä, että nyt kolmen tunnin yöunien jälkeenhän on vain hyvä nukkua sitten seuraavana yönä aiemmin ja paremmin, mutta nukahdinkin sitten pariksi tunniksi matikan kirjan päälle, kun ahersin läksyjä sängyllä. Ei kovin viisasta. Eikä uni enää tullut. Ja sitten käväisin kirjastossa, ffuu.
Olin Musteloitsua (2. osa) lueskellut kirjastossa koulun jälkeen pariin kertaan, mutta korttia en ollut muistanut, joten täytyi vain painaa mieleen kirjan sivu ja jatkella seuraavan kerran kun eksyy kirjastoon. En kehdannut kirjaa lainatakaan, kun kotona oli iso pino lukemattomia kirjoja jo ennestään. Mukaan lukien Sofi Oksasen Stalinin lehmät ja aikas uusi suomalainen fantasia/scifi-kirja Ruotasisarukset.
Molemmat ovat yhä tuossa odottamassa, Mustesydän vei. Tämän trilogian uudelleen luettuani lueskelen varmaan uudestaan Lene Kaaberbolin Näkijän kirjat, joista muistan vielä vähemmän kuin Mustesydän-trilogian viimeisestä osasta. Aika fantasiapainotteisella linjalla mennään, joka itseni tuntien voi tarkoittaa sitä että ne yöunet jäävät vastaisuudessakin vähän liian vähille. Onhan sekin parempi syy, kuin tietokoneella istuminen tai asioiden murehtiminen?

Mutta ehkä se kirjoista. Ei ne yleensä kiinnosta jauhamisen aiheena ketään muuta, kuin sitä joka selittää. Minustakin on tosi ärsyttävää kuunnella, kun kukaan selittää kirjoista tai elokuvista mitään siinä tapauksessa, etten ole itse lukenut/katsonut kyseistä teosta enkä voi osallistua keskusteluun itse mitenkään. Eli nyt lopetan.

Sen sijaan palaan vaikka siihen kouluun, kun kuulin tänään niin iloisen uutisen rehtorilta. Minähän olin tähän mennessä alistunut ahdistuneena ja sellaisella "heitinpä kivasti elämästäni ison siivun hukkaan ammattikoulussa kun lukiota ajattelee"-asenteella, koska ajattelin etten millään voi valmistua samaan aikaan kuin muut luokkalaiseni. Onhan se nyt ihan eri asia paeta penkkareissa vuotta nuorempien, itselle paljon omia luokkalaisia vieraampien ihmisten kanssa.
Mutta rehtori ottikin esille sen mahdollisuuden, että saisin lakin samaan aikaan~ Kyllä kai minä tiesin, että lukiossa on mahdollista tenttiä ja kiriä ties millä keinoilla menetettyjä kursseja kiinni, mutta en minä jotenkin osannut ajatella sen auttavan tässä tilanteessa. Mutta se on kuulemma vaihtoehto, koska Essikin haluaa kuulemma mieluiten nähdä minunkin valmistuvan siinä joukossa. Ei se varmaa kuulemma vielä ole, mutta se mahdollisuus on jos vain nyt napsin kursseja esimerkiksi tenttimällä kiinni~



Vielä ilmoitusluontoinen asia:
Tänä viikonloppuna lähden Rovaniemelle katselemaan Niko Kivelää (!) Rovaniemelle. Leenan kalenterissa luki kys. päivän kohdalla "Saana ja Siru sekoaa", joka mielestäni kertoo aika osuvasti totuuden~ Leenallakin mennään käymään, joka on oikein kiva kun se kehtasikin muuttaa tuonne hemmetin korpeen, niin ei ole enää niin itsestään selvää päästä käymään. Saapa nähdä ehditäänkö saada Kivelältä nimmarit 83



(Hmmn. Kissa vaikuttaa vähän siltä, ettei lääkekuurit tehonneet, mutta en uskalla kyllä sanoa vielä yhtään mitään siitä mihin seuraavaksi ryhdytään. Ei se niin pahana ole kuin aluksi, mutta ei se tervekään ole.)

Why this annoying soundtrack again?

Noniin, siitäpä onkin aikaa kun viimeksi kirjoitin yhtään mitään. Johtunee siitä, että ei ole oikein innostanut mikään ja kaikken vähiten minkäänlainen kirjoittaminen, kun on vain odottanut viidettä jaksoa ja lukiota niin kovasti.
En minä missään nimessä inhonnut media-alaa niin paljoa, ettäkö olisin koko ajan halunnut sieltä pois. Mielenkiintoistahan se kyllä oli ja niin edelleen, mutta se vain ei tuntunut luontevimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta nimenomaan minulle. Ja kun päätös sitten kypsyi, motivaatio kyllä romahti säälittävästi kasaan saman tien vaikka olin nimenomaan estraditekniikkaa odotellut. Tosin siihen kyllä liittyi myös se seikka, että en ollut käynyt sitä ykköselle kuuluvaa ensimmäistä kurssia kyseisestä ja päädyin sitten kokemaan itseni tavallistakin tyhmemmäksi. Ja minulla on vähän myrkkyä kokea itseni idiootiksi, menee koko päivä pilalle siinä panikoidessa omaa osaamattomuuttaan.

Nnoh, niin tai näin niin motivaatio laski vähän kaikkeen. Lukiossa on oma stressinsä, mutta noh~

Tänään oli sitten ensimmäinen lukiopäivä. Minulla on kyllä tässä jaksossa ihan perseestä koko lukujärjestys. Pelkkää englantia, ruotsia, matikkaa ja äidinkieltä noin niin kuin lukuaineista. Ja kuvaamataitoa ja liikuntaa. Kuvis on oikein kiva homma joo, mutta sitten. Liikunta. Liikunta, joka näin pirtsakan aurinkoisessa ulkoilusäässä tarkoittaa mielen herättelevää, virkistävää hiihtoa keväisillä hangilla ja jokaisen kauniin tiistaipäivänsä kohtaamista luistimet jalassa pakkasen nipistellessä mukavasti ja... voi vittu.
Ei. En tykkää. Dislike.



Mutta äidinkielen puhekurssi vaikuttaisi ihan kivalta, ruotsin ja englannin jaksaa istuskella ja... no matikka. No meneehän se, no problema. Vähän tylsää vain ehkä, kun tällaisia aineita ainoastaan.

Ja mitäs. Kissa on ollut kipeänä, eikä se kai vieläkään ihan terve ole, mutta parempi ainakin kun perjantaina. Silloin se vain nökötti korvat luimussa ja hengitti miten sattuu. Lauantaina vielä ikävämmin. Maanantaina se kävi kuitenkin lääkärissä ja jaksaa taas tepastella ympäriinsä vaatimassa huomiota, saa mau'uttua ja kehrää kun silitetään. Eli tekee kaikkea sellaista, mitä ei tehnyt lauantaina. Pitää soittaa lääkäriin sitten tässä parin viikon päästä, mitä tapahtui ja katsella sitten viedäkö vain käymään nopeasti paikan päällä hengitystä kuunteluttamassa, että varmasti lääkkeet tehosi vaiko viedä Kemiin pieneläinklinikalle keuhkokuviin. Eihän se vieläkään ihan täydellisesti hengitä varsinkaan nukkuessaan, mutta ei se myöskään möngi aloillaan ja nurise välillä selvästi ahdistuneena ja huonosti voivana.
Toivon ainakin hartaasti, ettei tarvi Kemiin viedä eikä tule kipeämmäksi enää 8<



Apulantaa olen kuunnellut ja Skinsiä olen katsonut taas viime päivät ankarasti ja ymmärrän kyllä mistä ihmiset puhuvat, kun sanovat ettei kolmas sukupolvi enää oikein tunnu Skinsiltä. En ole varma tuntuuko ensimmäinen ja toinenkaan aivan samalla tavalla toisiltaan, että niiden pohjalta voisi tehdä tällaisia määritelmiä, mutta siis taidan tietää mistä puhutaan.
Mutta ensimmäinen ja toinen sukupolvi, ah~
Eniten tykkään Chrisistä, Cassiesta, Effystä, Cookista ja Katiesta mutta enpä minä kyllä keksi kummastakaan sukupolvesta hahmoa, josta en pitäisi jollain tapaa. Vaikka hahmoa inhoaisi koko ensimmäisen niistä kertovan kauden, yleensä siihen rakastuu seuraavalla kaudella ihan totaalisesti. Näin minulla kävi Tonyn ja Katien kanssa, vaikka ensin mainittu ei sitten lopulta suosikkeihini yltänytkään.



Ainiin, kolmannessakin sukupolvessa kyllä on pakko sanoa että tykkään Ministä. Sen kanssa käymässä vähän samoin, kuin Katien suhteen. Ensin sitä vihaa, kun se on niin hirveä ja ärsyttävä, mutta sitten hahmo saa siedettävämpiä piirteitä ja muuttuu viihdyttäväksi ja siitä eteenpäin alkaa herättää sympatiaa ja ymmärrystä. Ja sitten kokonaisuudesta tuleekin oikein rakastettava.

Mutta nnoh, jospa nyt jätän tämän jauhannan tähän ja katselen Helsingin Herran ennen nukkumaanmenoa. Pitäähän Skinsistäkin vähän vaihtelua saada ja Helsingin Herra on kyllä aivan mahdottoman loistava sarja sekin. Unohtui vain eilen katsoa, kun vein tavaroita naapuriin juuri silloin yhdeksän aikaan enkä tajunnut paljon kello oli ._.
Tsärääm~

(tosin nyt kyllä näyttää siltä, että Katsomo ei halua kotosalla liikkua olleskaan...)