En minä missään nimessä inhonnut media-alaa niin paljoa, ettäkö olisin koko ajan halunnut sieltä pois. Mielenkiintoistahan se kyllä oli ja niin edelleen, mutta se vain ei tuntunut luontevimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta nimenomaan minulle. Ja kun päätös sitten kypsyi, motivaatio kyllä romahti säälittävästi kasaan saman tien vaikka olin nimenomaan estraditekniikkaa odotellut. Tosin siihen kyllä liittyi myös se seikka, että en ollut käynyt sitä ykköselle kuuluvaa ensimmäistä kurssia kyseisestä ja päädyin sitten kokemaan itseni tavallistakin tyhmemmäksi. Ja minulla on vähän myrkkyä kokea itseni idiootiksi, menee koko päivä pilalle siinä panikoidessa omaa osaamattomuuttaan.
Nnoh, niin tai näin niin motivaatio laski vähän kaikkeen. Lukiossa on oma stressinsä, mutta noh~
Tänään oli sitten ensimmäinen lukiopäivä. Minulla on kyllä tässä jaksossa ihan perseestä koko lukujärjestys. Pelkkää englantia, ruotsia, matikkaa ja äidinkieltä noin niin kuin lukuaineista. Ja kuvaamataitoa ja liikuntaa. Kuvis on oikein kiva homma joo, mutta sitten. Liikunta. Liikunta, joka näin pirtsakan aurinkoisessa ulkoilusäässä tarkoittaa mielen herättelevää, virkistävää hiihtoa keväisillä hangilla ja jokaisen kauniin tiistaipäivänsä kohtaamista luistimet jalassa pakkasen nipistellessä mukavasti ja... voi vittu.
Ei. En tykkää. Dislike.
Mutta äidinkielen puhekurssi vaikuttaisi ihan kivalta, ruotsin ja englannin jaksaa istuskella ja... no matikka. No meneehän se, no problema. Vähän tylsää vain ehkä, kun tällaisia aineita ainoastaan.
Ja mitäs. Kissa on ollut kipeänä, eikä se kai vieläkään ihan terve ole, mutta parempi ainakin kun perjantaina. Silloin se vain nökötti korvat luimussa ja hengitti miten sattuu. Lauantaina vielä ikävämmin. Maanantaina se kävi kuitenkin lääkärissä ja jaksaa taas tepastella ympäriinsä vaatimassa huomiota, saa mau'uttua ja kehrää kun silitetään. Eli tekee kaikkea sellaista, mitä ei tehnyt lauantaina. Pitää soittaa lääkäriin sitten tässä parin viikon päästä, mitä tapahtui ja katsella sitten viedäkö vain käymään nopeasti paikan päällä hengitystä kuunteluttamassa, että varmasti lääkkeet tehosi vaiko viedä Kemiin pieneläinklinikalle keuhkokuviin. Eihän se vieläkään ihan täydellisesti hengitä varsinkaan nukkuessaan, mutta ei se myöskään möngi aloillaan ja nurise välillä selvästi ahdistuneena ja huonosti voivana.
Toivon ainakin hartaasti, ettei tarvi Kemiin viedä eikä tule kipeämmäksi enää 8<
Apulantaa olen kuunnellut ja Skinsiä olen katsonut taas viime päivät ankarasti ja ymmärrän kyllä mistä ihmiset puhuvat, kun sanovat ettei kolmas sukupolvi enää oikein tunnu Skinsiltä. En ole varma tuntuuko ensimmäinen ja toinenkaan aivan samalla tavalla toisiltaan, että niiden pohjalta voisi tehdä tällaisia määritelmiä, mutta siis taidan tietää mistä puhutaan.
Mutta ensimmäinen ja toinen sukupolvi, ah~
Eniten tykkään Chrisistä, Cassiesta, Effystä, Cookista ja Katiesta mutta enpä minä kyllä keksi kummastakaan sukupolvesta hahmoa, josta en pitäisi jollain tapaa. Vaikka hahmoa inhoaisi koko ensimmäisen niistä kertovan kauden, yleensä siihen rakastuu seuraavalla kaudella ihan totaalisesti. Näin minulla kävi Tonyn ja Katien kanssa, vaikka ensin mainittu ei sitten lopulta suosikkeihini yltänytkään.
Ainiin, kolmannessakin sukupolvessa kyllä on pakko sanoa että tykkään Ministä. Sen kanssa käymässä vähän samoin, kuin Katien suhteen. Ensin sitä vihaa, kun se on niin hirveä ja ärsyttävä, mutta sitten hahmo saa siedettävämpiä piirteitä ja muuttuu viihdyttäväksi ja siitä eteenpäin alkaa herättää sympatiaa ja ymmärrystä. Ja sitten kokonaisuudesta tuleekin oikein rakastettava.
Mutta nnoh, jospa nyt jätän tämän jauhannan tähän ja katselen Helsingin Herran ennen nukkumaanmenoa. Pitäähän Skinsistäkin vähän vaihtelua saada ja Helsingin Herra on kyllä aivan mahdottoman loistava sarja sekin. Unohtui vain eilen katsoa, kun vein tavaroita naapuriin juuri silloin yhdeksän aikaan enkä tajunnut paljon kello oli ._.
Tsärääm~
(tosin nyt kyllä näyttää siltä, että Katsomo ei halua kotosalla liikkua olleskaan...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti