Vieläkö on villihevosia?

Ja sinne meni loput hiihtolomaa aivan eri merkeissä, kuin olin luullut. Kuvia en ottanut ainuttakaan, heh.

Emme nimittäin menneetkään sukuloimaan syystä että serkullani oli käynnissä ankara YO-kirjoituksiin lukeminen käynnissä, eikä oikein sopinut mennä häiritsemään ihan niin pitkäksi ajaksi mitä olisimme viipyneet. Niinpä sitten ajelimme Tervolaan ja suunnittelimme remonttia monipuolisempaa ohjelmaa loman ajaksi.

Siitä heti seuraavalle päivälle oli suunnitelmana mennä käymään Kemissä uimahallissa. En alun alkaenkaan innostunut ajatuksesta, koska jo silloin itsekseni käydessäni olin havainnut että ei siitä enää mitään riemua revi siinä missä lapsena ja urheilustakin se käy vain, jos on valittava sen ja lenkkeilyn/kuntosalilla hääräämisen väliltä.
Loppujen lopuksi taisin pelastaa myös isäni, kun ehdotin että mennään katsomaan elokuva mieluummin. Idea jalostui ja tultiin siihen lopputulokseen, että koska suomalainen "lännenelokuva" tuskin kiinnostaa pikkusiskoa ja sen kaveria sen enempää, kuin meitä uimahallissa lilluminen, niin menkööt ne uimaan ja me käydään leffassa.



Ja suomalainen "lännenelokuva" oli siis Härmä.
Härmän häjyt, perintöriitaa, naisesta tappelua, armotonta puukotusta.







Itse pidin tätä aika viihdyttävänä juttuna varmaan jo siksikin, etten minä ole aiemmin tämän tyyppisiä leffoja tietääkseni nähnytkään. Juoni nyt ei kamalan mielikuvituksellinen sinällään ole, mutta mielestäni aivan hyvin toteutettu. Visuaalisesti kyllä miellytti silmää ja vaikka hahmot olivat aika perinteisiä "hyvä, paha, hyvän kaveri, pahan kaveri"-skaalaa, oli ainakin päähenkilöissä nähtävissä myös jotain vähemmän mustavalkoistakin.
Hahmot, näyttelijöiden suoritukset ja visuaalinen näyttävyys ne taisi nyt sitten kuitenkin olla se paras anti tässä. Juoni oli, draaman kaari osoittautui perinteiseksi ja yllätyksiä nyt ei ihmeemmin seurannut. Että sellaista.

Perushyvä leffa siis. Onnistui pitämään mielenkiintoni yllä arvattavuudestaan huolimatta koko ajan, mutta tuskin tätä on tarpeen toista kertaa katsoa.
Niinpä sitten jätän sen tarkemman pälpätyksen tällä kertaa, kun ei tämä naurattanut, itkettänyt, mietityttänyt tai ärsyttänyt sen suuremmin.

Elokuvan lisäksi tuli käytyä ennen leffaa ja uintia pitsalla. Enpä olisi aavistanut, että noinkin laadukkaan ja siistin näköinen pitseria on olemassa jossain päin Kemiä tarjoten silti sellaiset epäteolliset, hyvät roiskeläpät. Nyt sitten taas onkin pitsakiintiö taas vähäksi aikaa täynnä tällä yhdellä.

Ja seuraavana päivänä laskettelemaan Aavasaksalle. Kirjoituksiin lukeva serkkunikin päätettiin poimia mukaan matkan varrelta, kun hän tuota Aavasaksaa aika lähellä asuu.
Paha vain, että kun paikalle sitten päästiin, olivat hissit auki enää puolitoista tuntia ja tuuli niin kovaa, että lumisade tuntui ihan siltä kuin olisi naamaan ammuttu.

Täydellisiä ranskalaisia muuten siellä, menkää ihmeessä popsimaan~
Hampurilaisen olisin tosin voinut vaihtaa porkkanapiirakkaan, se ei ollut kovin makoisa ja tämä on tosi iso juttu minulta, koska rakastan hampurilaisia yleensä.



Sitten mentiin pariksi päiväksi toisen serkkuni ja hänen perheensä luokse kyläilemään. Kävimme kyllä kotona lauantaina, koska oli pikkuveljien 2-vuotissynttärit ja olisi meinaan jäänyt kakut syömättä muussa tapauksessa. Kauheasti siellä oli karkkia, kakkuja, sipsejä ja yhteensä yli kymmenen pientä lasta aina noin vuoden ikäisistä sellaisiin ala-asteen ekoilla luokilla oleviin. Yhteensä taisi olla parhaimmillaan/pahimmillaan yksitoista.

Siellä sukuloidessa sitten luin taas muutamat Polluxin hevoskirjat~ Niitä on ihan mukavaa lukea, kun ovat sellaisia jouhevasti eteneviä ja aika kevyttä luettavaa, kun vertaa vaikka viimeksi lukemaani Helen Walshin teokseen.



Nyt on sitten lainassa viisi kappaletta Phantom-kirjasarjan kirjoja 83
Minua niin vituttaa, kun kukaan sukulaislapsista ei taida enää olla Polluxissa. Minä haluaisin lukea loputkin tästä sarjasta. Yhyhy, itken taas verta kun en saa tietää palaako Mikki Small uudestaan River Bendiin ja tapaa Popcornin ja miten HARP-projekti muuten etenee ja miten elämä lähtee sujumaan, kun Brynna muuttaa ranchille ja millainen se Dark Sunshinen varsa on ja miten Calliella menee Queenin kanssa jajaja ;---;
Enkä kyllä tiedä edes tuleeko niitä enää Polluxissakaan ._. Angst. Häätyykö minun oikeasti alistua ostamaan ja lukemaan ne englanniksi....? Niitä on vissiin 25 osaa.

No hei, jos ihmiset näette jossain suomeksi vaikkapa osan kahdeksan, niin ilmoitelkaa että tiedän niitä olevan olemassa. Sillä välin minä yritän keksiä mistä saisin ostettua nämä tähän mennessä ilmestyneet suomeksi ja sitten alkaa tilailemaan vaikka Suomalaiseen kirjakauppaan niitä englanniksi. Kyllähän se saattaisi englannin kirjoituksiin lukemistakin edistää, hmmn?



Älkääkä naurako siellä, Phantom on ihan paras sarja. Samoin Hevoshoitolan sisarukset oli tosi hyvä~