Viimeisimmästä lyhyestä kirjoituksesta aina lauantaihin asti mentiin aika lailla tavallisissa merkeissä. Äänijakso vaihtui toiseen äänijaksoon, joka on luonnollisesti hieman edellistä vaativampi vaikka sisältääkin sitten vähän vähemmän sitä kenttätyöskentelyä. Kutsukaa laiskaksi ja snobiksi, mutta minä pidän enemmän tästä siististä sisätyöstä kuin tuolla ulkona remuamisesta. Sitäkin jakso varmaan tulee sisältämään, mutta kuten sanottu, ei aivan niin paljoa.
Kouluhommista olen aikonut ottaa kuvia, mutta se on sitten aina jäänyt. Muita se ei toisaalta myöskään välttämättä kiinnosta, mutta minä haluan muistaa sitten kolmekymppisenä missä olin silloin vuonna 2012 ja mitähän suunnilleen tekemässä.
Ja mitäs tänään oltiin suunnilleen tekemässä? Koottiin eräs teoriatehtävä power pointille ja sittenpä alettiin äänittelemään radiomainosta. Tämä jälkimmäinen homma oli suistaa minut itsemurhaan, koska en yksinkertaisesti vielä ollut oppinut yhdellä käyntikerralla käsittelemään niitä laitteita ja tuntui jotenkin karsealta sähläämiseltä se piuhamyräkkä ja kaikenlainen yhteys huoneesta toiseen.
Mutta noh, mikäs tässä. Ilmainen keskusteluyhteys onnistui lopulta ja saimme mainoksemme spiikin kasaan.
Mainostamme tosiaan postimyynti morsiamia. Minullekin voisi kelvata yksi viemään tuon lattialla torstaista asti kököttäneen pölykasan roskiin. Vaikkapa tällainen Moira O'Hara tänne siivoilemaan, kuis ois?
Viime viikko minulla meni aika rennoissa meiningeissä alusta loppuun. Vähän liiankin oikeastaan, koska maanantaina pistäydyin vain opolla eikä siitä paljon muuta jäänyt käteen kuin tulla keväämmällä uudestaan. Sain kuitenkin Millalta lainaan Skinsin ensimmäisen ja toisen tuotantokauden ja katselinkin ensimmäisen boksin sitten yhteen putkeen vissiin jo maanantaina.
Suosikkini on Cassie, kuten vähän arvelinkin mutta ihan yhtä kovat pisteet minulta saisi tuo Chris. En olisi uskonut, että voin tuhista niin riemastuneena seuraillessani opettajan ja oppilaan välisen suhteen kehittymistä~
Torstaina tulinkin sitten taas yhdeksi päiväksi kotiin, kun oli varattu hammaslääkäriaika perjantaille. Keskiviikkona kuitenkin hengailin vähän Katrin kanssa ja räpsin vähän kuvia, kun pokkari kerta osui mukaan. Aino hengaili siinä myös ja tajusin tässä, että olen sitten sosiaalisesta kammostani huolimatta jotenkin onnistunut lyöttäytymään sellaisten ihmisten tuttavapiiriin, joiden kanssa ei ole turhan vaikeaa keskustella. Katri on sen verran puhelias persoona ja Aino taas... en tiedä, helppo ihminen tutustua~
Minä olen muuten ymmärtänyt jotain hienoa taas vaihteeksi. Tai siis muistanut selvästi jotain aiemmin tietämääni. Minä rakastan linja-autossa matkustamista. Monet ovat sitä mieltä, että se johtuu vain siitä kun en joudu istumaan linkkarissa päivittäin tuntien ajan. Mutta minä ihan tosissaan rakastan linja-autoissa matkustamista. Siellä tulee sellainen epämääräisen irrallinen, mutta silti kotoisa olo. Kaihoisa, mutta silti tietyllä tavalla onnellinen.
Viideltä aamulla herääminenkin tuntuu heti vähän helpommalta, kun miettii että pääsee kohta tuudittautumaan unen ja valveen rajamaille linkkariin. Toki en ihan haavemaailmaani heittäydy, jos on seuraa linja-autossa ja joskus siihen flowiin ei vain pääse samalla tavalla, mutta aina kaikki tuntuu jotenkin omalla tavallaan kauniilta kun matkustaa linja-autossa.
Ja sittenpä siitä lauantaista. Silloinhan oli Kitacon tuolla Kemin Kulttuurikeskuksekssa. Mutten kerro siitä mitään vielä, ennen kuin saan sen päivän kuvasaldot koottua itselleni niin että jääköönpä nyt tähän tarkoituksettoman tuntuiseen heivaukseen taas tällä kertaa.
Kuunnelkaa Kiyoharua, upeaa musiikkia.
Ja katsokaa Skinsiä, upea sarja. Paras sarja. House on loistava, Frendit on loistava. Skins on vielä parempi, uskokaa minua. Ykkös- ja kakkossukupolvi on enemmän minun mieleeni mutta voi hyvin olla että kolmaskin yllättää vielä upeudellaan jossain välissä, kun siinäkin on hienot hetket ja hahmot kuitenkin ollut jo tässä muutamien jaksojen sisään 83
(PS. Melkein oksensin. Suussa maistui oksennus ja tee.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti